TEXOn ja Arkkitehtuuri- ja designmuseon yhteinen Tekstiilin tila -tapahtuma herätti ilahduttavan paljon kiinnostusta, ja paikat täyttyivät jo reilussa vuorokaudessa. Tässä muutamia poimintoja torstai-illan keskusteluista!
Ilta alkoi Arkkitehtuuri- ja designmuseon johtavan tutkijan Leena Svinhufvudin ja TEXOn Jaana Wollin alkusanoilla, kuohuviinilasien kera. Kuulimme ensin näyttelykuraattori Harry Kivilinnan kertomana Maija Lavosen (1931–2023) Hiljaisia monumentteja -näyttelyn taustoista ja Lavosen teosten luottokutojan Hilkka Salon vierailusta.
Museon yleisöpalveluiden johtaja Arja-Liisa Kaasinen kuvaili, kuinka näyttely on houkutellut kaikenikäisiä kävijöitä. Erityisesti työpajat ovat olleet suosittuja, ja valoteoksia varten hämärretyt näyttelytilat ovat toimineet myös tunnelmallisena treffipaikkana.
Tämän jälkeen siirryimme itse näyttelytilaan kokemaan sen hämyisen tunnelman ja seuraamaan illan keskusteluja teosten äärellä.
“Pitää olla utelias oppiakseen”
Maija Lavosen poika, kuvataiteilija Kuutti Lavonen ja taidehistorioitsija, museopedagogian uranuurtaja Marjatta Levanto aloittivat aiheenaan Maija Lavosen työskentely ja inspiraation lähteet.
Kuutti Lavonen mainitsi, ettei hänen äitinsä ikinä puhunut taiteen luomisesta, vaan siitä, mitä oli keksinyt. Näyttelyssä on esillä myös Lavosen luonnoksia, esimerkiksi vesiväritöitä, joissa hän tallensi havaintojaan luonnosta.
Levanto kuvaili Maija Lavosta pontevaksi; Hän tarttui ympärillään tapahtuviin asioihin, katsoi niitä tarkasti ja sovelsi niitä omalla tavallaan. Hän osasi olla sopivassa määrin piittaamaton siitä, mitä “kuului” tai “oli aiheellista” tehdä, ja juuri se teki hänestä poikkeuksellisen taiteilijan, joka kehitti itseään jatkuvasti.
2000-luvun alussa, yli 70-vuotiaana, Lavonen kertoi Suomen Ranskan instituutissa, Pariisissa johtajana toimineelle Levannolle uusista keksinnöistään ja oli innoissaan ajatuksesta käyttää valokuitua teoksissaan. Lavosella oli tapana sanoa, että uteliaisuus on edellytys oppimiselle.
Kuutti Lavonen kertoi, että myöskin puhujana ollut, Saas Instrumentin toimitusjohtaja ja perustaja Håkan Långsted oli asunut lapsena samassa talossa, kerrosta Lavosia alempana. Hänen mieleensä oli jäänyt myös Långstedin perheen hieno auto.
Rakennuksen yläkerrassa sijainnut ateljee tuli Lavosille onnekkaan sattuman kautta. Ahti Lavonen, Kuutin ja Sussan isä sekä Maija Lavosen puoliso, kohtasi kaupungilla taidemaalari Aimo Kanervan, joka vinkkasi ateljeen olevan haettavana.
Ahti Lavonen menehtyi vuonna 1970 Kuutin ollessa 10-vuotias ja hänen sisarensa Sussan 4-vuotias. Maija Lavonen jäi yksin vastuuseen perheestä. Hän muun muassa suunnitteli kuoseja, joita esitteli ja myi suomalaisille tekstiiliyrityksille.
Lavosten ja Långstedien tiet kohtasivat myöhemmin niin, että eräässä galleriassa tavatessaan tuli ilmi, että Långsted työskentelee valokuitujen parissa. Sen kautta oli luontevaa jatkaa yhteistyötä.
Långsted ja tekstilitaiteilija Agneta Hobin kertoivatkin meille enemmän aiheesta tekstiili ja valo. Hobin näytti meille mallin, jossa oli käytetty metallilankaa ja muskoviittia, metallinkiiltoista mineraalia.
Viimeisessä keskustelussa muotoilija ja tekstiilitaiteilija Elina Helenius sekä Fyra-muotoilutoimiston perustajajäsen, sisustusarkkitehti Eva-Marie Eriksson, pohtivat tilallista tekstiilitaidetta.
Keskusteluissa muistettiin myös Maija Lavonen opettajana. TEXOn osallistujien joukossa oli useita hänen entisiä oppilaitaan, kuten Elina Helenius, joka kuvaili Lavosta opettajaksi, joka osasi kohdata jokaisen oppilaan yksilönä.
Tekstiilitaiteilijoiden ja sisustusarkkitehtien osaamista yhdistää kyky kuvitella tila jo silloin, kun suunnittelussa on nähtävissä vasta pohjapiirrokset. Tärkeää on myös osata huomioida muiden näkökulmat.
Eva-Marie Eriksson nosti esiin, että arkkitehtuurissa ja sisustuksessa voidaan hyödyntää kontrasteja, esimerkiksi uuden ja vanhan yhdistelmiä, joilla saadaan esiin tilan haluttuja piirteitä.
Tekstiilit ja arkkitehtuuri ovat aiemmin kulkeneet vahvasti käsi kädessä ja tekstiilit ovat olleet oleellinen osa sisustusta ja suunnittelun varhaisessa vaiheessa, esimerkiksi kun on tehty julkitiloja. Keskusteluiden yhteinen konsensus oli, että sellaista monialaista arkkitehtuurin, sisustusarkkitehtuurin, muotoilun ja taiteen kentän yhteistyötä olisi syytä vahvistaa.
Ilta vierähti keskusteluiden äärellä nopeasti. Lämmin kiitos kaikille osallistujille!
***
Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Tekstiilitaiteilijat TEXO ry ja Arkkitehtuuri- ja designmuseo. Tapahtumaa on tukenut Otto A. Malmin lahjoitusrahasto.
Maija Lavonen – Hiljaisia monumentteja -näyttely on avoinna AD museossa 14.9.2025 saakka.
Kansikuvassa yksityiskohta Maija Lavosen teoksesta ’Metsän kruunu’, kuvaaja Carl Bergman.
Muut kuvat: TEXOn hallitus
Kuvassa 1: Vasemmalla Maija Lavosen luonnoksia. Oikealla Maija Lavosen ryijyt Merenrantaa marraskuussa, 1979 ja Merenranta, 1979.
Kuvassa 2: Vasemmalla Arkkitehtuuri- ja designmuseon johtava tutkija Leena Svinhufvud, taidehistorioitsija Marjatta Levanto ja kuvataiteilija Kuutti Lavonen. Oikealla Maija Lavosen teos Meri, 1980.
Kuvassa 3: Vasemmalla Saas Instrumentin toimitusjohtaja ja perustaja Håkan Långsted ja tekstilitaiteilija Agneta Hobin. Oikealla Maija Lavosen teos Valon pinta, 2009.
Kuvassa 4: Vasemmalla muotoilija, tekstiilitaiteilija Elina Helenius ja Fyra-muotoilutoimiston perustajajäsen, sisustusarkkitehti Eva-Marie Eriksson. Oikealla Maija Lavosen teos Metsän kruunu, 2010.